Genesis 44

Joosef koettelee veljiään

1Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane jokaisen raha hänen säkkinsä suuhun. 2Nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, lisäksi hänen viljarahansa." Hän teki, niin kuin Joosef käski. 3Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseineen lähteä matkaan. 4Kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, Joosef sanoi huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkä tähden olette palkinneet hyvän pahalla? 5Eikö tämä ole juuri se, josta isäntäni juo ja jolla hän ennustaa. Te olette tehneet väärin näin menetellessänne.'" 6Kun hän sitten saavutti heidät, hän sanoi heille nämä sanat.

7He vastasivat hänelle: "Minkä tähden herramme sanoo näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! 8Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta. Kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta? 9Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon, ja me muut tulemme herramme orjiksi."

10Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet. Se, jolta se löydetään, olkoon orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."

11He laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä. 12Hän etsi alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. 13Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

14Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä. 15Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salaisuudet ilmi?"

16Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."

17Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."

18Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sana herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä olet kuin itse farao! 19Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?' 20Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori. Mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä.' 21Sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.' 22Sanoimme herralleni: 'Nuorukainen ei voi jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.' 23Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne kanssanne, älkää enää näyttäytykö kasvojeni edessä.' 24Menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat. 25Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.' 26Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne. Me lähdemme ainoastaan, jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, sillä emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.' 27Palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28Toinen lähti pois luotani, ja sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt. 29Jos nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan tuskalla hautaan.' 30Jos nyt tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, 31hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, ja me, palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella hautaan. 32Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, olen syyllinen isäni edessä koko elinaikani.' 33Jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa. 34Sillä kuinka menen kotiin isäni luo, ellei nuorukainen ole kanssani? En voi nähdä sitä surkeutta, joka tulee isäni osaksi."